Keskustelua tabletti-ajan rajoittamisesta

Eilen kävimme vanhempainillassa oppilaitteni huoltaien kanssa hyvää keskustelua tablettien käyttämisestä kotona. Muutamat vanhemmista esittivät huolensa siitä, että koulussa annettujen kotitehtävien vuoksi kotiin tuotu iPad on vallannut liian suuren osan lapsen ja myös perheen muiden lasten ajankäytöstä. Totesimme, että on syytä miettiä yhdessä toimia, joilla lasten tabletinkäyttöaikaa rajoitetaan. 

Päätimme, että iPadit säilytettäisiin viikonloppujen aikana koululla. Oppilaille kerroin, että maanantaiksi annetut iPad-kotitehtävät on jatkossa tehtävä jo torstai-iltana ja laite on tuotava perjantaina koululle säilytyslaukkuun. Perjantai on kädentaitojen päivä, jolloin ei uutta läksyä anneta.

Olen iloinen ja helpottunut käymästämme keskustelusta. Olin aavistellut, että tämä tulee ennenpitkää eteen, niin tiiviisti lasten nenät osoittavat tabletin ruutuun myös koulussa silloin, kun laitetta saa käyttää haluamaansa asiaan. Innostus on positiivista ja pelit parhaimmillaan kehittäviä, mutta kenellekään ei ole hyväksi viettää liikaa aikaa niiden parissa.

Prosesseja - Yksinkertaiset koneet "flipaten"

Tämä teksti kuuluu postaussarjaan, jolla on tarkoitus valottaa oppimisprosesseja, joita tablettien opetuskäytöllä on kehitetty Taivalkosken mobiilioppimishankkeessa. iPadien koulukäyttö voisi olla sitäkin, että ladataan niihin opiskeltavaan aiheeseen liittyviä ns. oppimis-appseja ja käytetään niitä aihettä käsittelevillä oppitunneilla. Näinkin teemme, mutta tärkeämpää on uudistaa ja kehittää luokassa jo olemassa olevia oppimisprosesseja iPadien avulla.

Flipped classroom eli opetuksen kääntämisen malli on viimeksi kuluneen vuoden aikana ollut paljon esillä. Siksi mekin hankesuunnitelmaa laadittaessa lupasimme: "Hankittavien tablet-laitteiden avulla kehitetään työskentelymalli, jossa oppilas eri medioiden avulla (teksti, podcast, video) ennakkoon tutustuu kotonaan seuraavan päivän aiheeseen ja oppitunti käytetään aiheen syventämiseen sosiaalisen tiedonrakentelun keinoin." Tässä ei ole koko totuus Flipped classroomista, johon voi tarkemmin tutustua esim. täältä, mutta jotenkinhan tässäkin piti olla mukana.

Hankkeen alkukuukaudet olen opettajana elänyt sellaisen mahdollisuuksien pilven keskellä, että ihan joka hetki ei hankesuunnitelman lupaukset ole olleet mielessä. Vaikka tekniikka toimii varmasti kuin vipu, on pedagogista kehitettävää ja kokeiltavaa niin paljon, että välillä on ollut viakeuksia nähdä metsää puilta. Olemme kuitenkin olleet oikealla tiellä, sillä tänään se toimii, Flipped classroom in Hutun koulu, meidän tavallamme. Kehitettävää siinä vielä on ja saakin olla. Kaikki rakentava kritiikki onkin tervetullutta. Tarkoitus ei ole tässä esitellä valmista mallia, vaan kertoa, mitä ja miten olemme opiskelleet fysiikan voimat-jaksoa hieman uudella tavalla. Ehkä tästä joskus kehittyy se mallikin.

Aiheeseen tutustumien

Käytössämme on Edmodo, mainio maksuton 2010-luvun sosiaalinen verkko-oppimisympäristö, jonka kautta annan opettajana tehtäviä, otan vastauksia vastaan ja arvioin niitä. Eilen käsittelimme kitkaa ja päivän päätteeksi annoin oppilaille Edmodon kautta tehtäväksi tutustua oppikirjan tekstin avulla seuraavaan aiheeseen yksinkertaisista koneista ja fysiikan työ-käsitteestä. Tutustumistehtävään kuului poimia kirjasta jokin mielenkiintoinen asia ja kirjoittaa se kommentiksi Edmodon tehtävänannon yhteyteen.

Eikö Flipped classroomissa tutustuminen pitäisi tehdä jonkin teknisen härpättimen avulla? Kun mallia esitellään, mainitaa usein videot sekä screen- ja podcastit. Kyllä, mutta painettu kirjakin on tekninen keksintö, kun avaamme vähän aikaperspektiiviä. Mielestäni olennaista ei ole käytettävä teknologia, vaan asiat, jotka tapahtuvat oppilaiden pään sisällä ja heidän välillään vuorovaikutuksen palvellessa oppimista. Mielelläni tietysti käytän videoa ja "casteja", jos niitä on helposti saatavilla. Ihan joka aiheeseen en ehdi itse sellaista valmistamaan.

Edmodoon ilmestyneistä kommenteista päätellen kaikki eivät ole tutustumistehtäväänsä tehneet ainakaan sellaisella vakavuudella, että asioita olisi poimittu kommenteiksi. En näe kuitenkaan tarpeelliseksi kontrolloida asiaa, sillä fiksuimmat ovat jo parin kerran jälkeen oivaltaneet, että ennakkotutustumisesta on hyötyä. Uskon, että tämä tieto leviää oppilaiden keskuudessa parhaiten, jos opettaja ei asiaa sormeile.

Mikä ei kuulu joukkoon? Taulukuva tunnilta.

Johdattelu käsitteisiin

Aloitimme tunnin kitkan käsitettä kertaavalla pienellä keskustelulla koko luokan kanssa tavalliseen ope kysy, oppilas vastaa -tyyliin. Sitten esittelin vivun toimintaperiaatteen tauluviivaimen, kostean taulusienen ja kumotun maitorahkarasian avulla. Kuorma, vipuvarsi ja tukipiste tulivat tutuiksi. Huomattiin, että tauluviivain taipuu reilummin, kun tukipiste on kauempana kuormasta.

Kaltevan tason esittelin taulupiirroksella, jossa yksikätinen Nörtti-Kalle pähkäilee vararenkaan nostamista volkkarinsa tavaratilaan. Lankun avulla rengas vierii yhdelläkin kädellä, mutta mikä voimassa voitettiin se hävittiin matkassa. Lopuksi esittelin pari sovellusta, työkalua,  molemmista laitteista ja pyysin oppilaita keksimään muutaman lisää.

Peer instruktion

Seuraavassa vaiheessa käytimme Harvardin yliopiston fyysikko Eric Mazurin popularisoimaa ja Pekka Koskisen suomeksi esittelemää Peer instruktion -menetelmää. Olin laatinut aiheesta kolme väittämää, joista ensimmäinen osoittautui hedelmällisimmäksi: 

1. Keinulauta on esimerkki kaltevasta tasosta.
2. Saksissa on kaksi vipua kiinnitetty toisiinsa.
3. Työ muodostuu voimasta ja matkasta.

Avasin iPadillani Socrativen (joka toimii myös monilla muilla laitteilla) Single Question Activities -osiosta tosi/epätosi-kysymyksen ja oppilaat kirjautuivat huonenumerolla (My Room Number) vastaamaan kysymykseen. Ajatuksena on, että oppilaat vastaavat ensin täysin oman ajatuksensa ja ennakkotietonsa mukaisesti annettuun väittämään. Sen jälkeen väittämästä ja siihen annetuista vastauksista keskustellaan ryhmässä vastauksia vertaillen ja perustellen. Sitten sama väittämä esitetään uudelleen ja oppilaat vastaavat taas. Lopuksi asia varmennetaan keskustellen koko luokan kanssa.

Esim. ensimmäisen väittämän kohdalla vastaukset jakautuivat ensimmäisellä kertaa lähes tasan, mutta toisella kerralla enää yksi oppilas vastasi väittämän olevan totta. Oppilaat olivat siis opettaneet toisilleen vivun toimintaperiaatteen. Ensimmäinen väittämä on siinä mielessä hyvä, että keinulauta muistuttaa laitteena kaltevaa tasoa. Toiminnaltaan se on kuitenkin selvästi vipu, koska siinä vipuvarsi (lauta) liikku tukipisteen ympärillä. 

Kaksi muuta väittämää lähinnä tarkistavat asian ymmärtämistä. Esim. toisen väittämän kohdalla kaikki vastasivat heti oikein, joten keskustelua ja toista kysymistä ei tarvittu. 

Oppilaat ovat todella innostuneita tästä työskentelytavasta. Se kannustaa ottamaan asiasta selvää etukäteen. Keskusteluissa oli selvästi nähtävissä paneutumista omien ajatusten esittämiseen ja oman vastauksen perustelemiseen.

Harjoittelua

Kaksi oppijaa, eri tehtävät, sama aihe.

Peer instruktion -vaihe vei selvästi suurimman osan oppitunnin ajasta. Vaiheen jälkeen oppilaat avasivat Edmodonsa ja löysivät sieltä tunnin alkuun ajastetut aiheeseen liittyvät tehtävät. Kielellisesti kyvykkäämmät kirjoittivat oppikirjan pyramidin rakentamista esittävästä kuvasta kertomuksen, johon sisällyttivät jossain muodossa sanat kitka, painava, pyramidi, vipu ja kalteva taso. Muut etsivät kirjan tekstistä aiheeseen laatimaani ristikkoon sopivat sanat. Kaikki tehtävät palautettiin opelle arviointia ja palautetta varten Edmodon kautta.

Flippaustako?

Olisi mielenkiintoista kuulla asiaan perehtyneiltä lukijoilta, onko käyttämäni menetelmä Flipped classroom -konseptin mukainen. Teenköhän vääryyttä koko hienolle asialle käyttäessäni menetelmän nimeä tässä yhteydessä? Toivoisin, että tämä teksti voisi olla avaamassa keskustelua menetelmän sisällöstä vahvuuksineen ja heikkouksineen ja että tuon keskustelun kautta voisin itsekin olla mukana syventämässä käsitystäni tuosta globaalin suosion saavuttaneesta ajattelutavasta. Meillä oli tämän aiheen parissa tällä oppitunnilla hauskaa. Kaikki olivat innolla mukana haasteellisessa pohdinnassa ja ryhmien keskusteluja seuratessani näin monien lamppujen syttyvän.

Prosesseja - Matematiikan opastevideot

Tämä teksti kuuluu postaussarjaan, jolla on tarkoitus valottaa oppimisprosesseja, joita tablettien opetuskäytöllä on kehitetty Taivalkosken mobiilioppimishankkeessa. iPadien koulukäyttö voisi olla sitäkin, että ladataan niihin opiskeltavaan aiheeseen liittyviä ns. oppimis-appseja ja käytetään niitä aihettä käsittelevillä oppitunneilla. Näinkin teemme, mutta tärkeämpää on uudistaa ja kehittää luokassa jo olemassa olevia oppimisprosesseja iPadien avulla.

Viikon verran on 5-6. yhdysluokassamme hankittu yhdessä oppilaisen kanssa kokemuksia matematiikan opastevideoiden käytöstä. Opastevideot ovat muutaman minuutin pituisia screencast-videoita, joihin oppilaat pääsevät matematiikan kirjan sivuille liimattujen QR-koodien kautta. Idea QR-koodien käytöstä tähän tarkoitukseen on peräisin Mari-opelta Mobiilisti Mikkelissä -hankkeesta.

Video-opasteiden tekeminen yhdysluokan viikon matematiikan tunneille on vaatinut jo joitakin kertoja sulkeutumista työpäivän päätteeksi äänitysstudion virkaa hoitavaan opetusvälinevarastoon. Vaikka en haekaan videoille viimeisteltyä laatua, ottaa työ oman aikansa. Siksi olen pyrkinyt kriittisesti pohtimaan, onko saavutettu hyöty vaivan arvoista.

Oppilaiden mielipiteitä viikon jälkeen

Tänään teetin kuudesluokkalisilla matematiikan tunnin lopuksi Google-lomakkeella toteutetun lyhyen kyselyn, jonka tavoitteena oli selvittää heidän mielipiteitään opastevideoiden käytön mielekkyydestä.

Ensin pyysin seitsemää kuudesluokkalaistani valitsemaan kahdeksan sanan listasta kaikki ne, jotka heidän mielestään kuvaa matematiikan opastevideoiden käyttöä. Vastaajilla oli myös mahdollisuus lisätä yksi oma opastevideoita kuvaava sana listaan.
Sanoja valittiin seuraavasti:

• hyödyllinen - 5 kertaa
• helppo - 5 kertaa
• tykkään - 5 kertaa
• hauska - 3 kertaa
• nopea - 1 kertaa (vastaajan lisäämä)
• ikävä - 0 kertaa
• vaikea - 0 kertaa
• hyödytön - 0 kertaa
• en tykkää - 0 kertaa

Yksi vastaaja ei valinnut listasta yhtään sanaa.

Seuraavaksi kysyin: "Onko sinun mielestäsi hyvä asia, että ope tekee opastevideoita ja koodeja matematiikassa?" Vastaukseksi sain: 6 kpl "kyllä"-vastauksia ja 1 "en osaa sanoa"-vastauksen. "Ei"-vastausta ei antanut kukaan.

Lopuksi pyysin perustelemaan edellisen kysymyksen mielipiteen. Kaikki vastaajat kirjoittivat vähintään yhden virkkeen perustelut. 

Perustelujen mukaan opasteet ovat hyödyllisiä, koska: 

• "Jos kotona on ongelmia tehtävien kanssa, on helppo katsoa video uudestaan." 
• "Sen voi katsoa monta kertaa, eikä tarvitse aina kysyä opelta apua."
• "Sen voi katsoa monesti, jos ei tajua."
• "Ei mene niin kauaa uuden asian opiskelussa. Ja voi, jos ei älyä, katsoa sen uudestaan."
• "Niitä voi katsoa jälkeenpäin. Jos osaaminen tuntuu epävarmalta, voi videon katsoa niin monesti, että osaa asian."
• "Siinä näkee keskeisimmät asiat, mitä pitää opiskella."

Haittana tuli esille kahden oppilaan vastauksissa se, että kaikkien katsellessa videoa yhtaikaa, muiden laitteiden ääni häiritsee. "Äänestä ei saa  selvää, kun kaikilla on samaan aikaan päällä. Muuten hyvä." kirjoitti oppilas, joka ei edellisessä kysymyksessä osannut sanoa, onko opastevideot hyvä vai huono asia. Kuulokkeiden hankkiminen tuleekin tämän palautteen myötä vakavaan harkintaan.

Open havaintoja

Tämä QR-koodi vie suurien lukujen lukemista opastavaan videoon.

Tuntihavaintojen perusteella näyttäisi siltä, että uuden asian "opettaminen" opastevideoiden avulla hyödyttää ainakin matematiikassa hyvin menestyviä oppilaita sekä kaikkein heikoimmin suoriutuvia. Nokkelimmat pääsevät nopeammin itse asiaan, kun heidän ei tarvitse odottaa kauemmin kestävän yhteisen opetuskeskustelun ajan. Heikoimmin suoriutuvilla on usein keskittymisvaikeuksia, kun asiaa käsitellän yhdessä taulutyönä opettajan johdolla, mutta tabletilta videoa katsellessaan he näyttävät ottavan paremmin itse vastuuta oppimisestaan. Tätä kuvastaa se, että he jaksavat katsoa videon loppuun asti ja jopa uudelleen, jos asia ei vielä selvinnyt.

Opastevideot ovat niin uusi asia oppilaille, ettei vielä ole aika  tehdä johtopäätöksiä menetelmän hyödyistä. Seuraavat kokeet näyttävät jotain oppimisesta.

Saatujen alkukokemusten ja oppilaiden palautteen perusteella opastevideot näyttäisivät kuitenkin olevan niiden tekemiseen käytetyn ajan ja vaivan arvoisia.

Prosesseja - Sanelukirjoitus tableteilla

Tästä alkaa postaussarja, jolla on tarkoitus valottaa oppimisprosesseja, joita tablettien opetuskäytöllä on kehitetty Taivalkosken mobiilioppimishankkeessa. iPadien koulukäyttö voisi olla sitäkin, että ladataan niihin opiskeltavaan aiheeseen liittyviä ns. oppimis-appseja ja käytetään niitä aihettä käsittelevillä oppitunneilla. Näinkin teemme, mutta tärkeämpää on uudistaa ja kehittää luokassa jo olemassa olevia oppimisprosesseja iPadien avulla.

Oikeinkirjoitusta sanelulla

Sanelukirjoitus on vanha ja tehokkaaksi tunnettu tapa kehittää lasten kirjoitustaitoa oikeinkirjoituksen näkökulmasta. Menetelmä kehittää myös keskittymiskykyä ja lyhytaikaisen muistin käyttöä. Kun oikenikirjoitusta harjoitellaan erikseen, voidaan tarinoita kirjoitettaessa keskittyä paremmin luovan ilmaisun kehittämiseen.

iPadien ja AppleTV:n avulla sanelukirjoitus sujuu seuraavasti:

1. Opettaja valitsee saneltavan tekstin esim. luonnontiedon opettajanoppaasta ja valokuvaa iPadilla tekstin Notability-appsiin. Eduksi on, jos teksti on kirjoitettuna kapealle palstalle, jolloin se on mahdollista suurentaa Notabilityssä riittävän suureksi.

2. Oppilaat avaavat omissa iPadeissaan Notabilityn ja uuden muistiinpanon (tyhjä sivu). He voivat halutessaan kirjoittaa sanelun käsin stylus-kynää käyttäen tai näppäillen iPadin "lasinäppäimistöllä". Jälkimmäinen tapa on selvästi suositumpi.

3. Opettaja sanelee valitsemaansa tekstiä muutaman sanan pituisina jaksoina. Jakso toistetaan kaksi kertaa. Oppilaat kirjoittavat kuulemaansa tableteillaan kiinnittäen huomiota erityisesti tarkkaan toistamiseen ja oikeinkirjoitukseen. iPadien näppäilyäänien tauotessa ope tietää kaikkien oleman valmiita seuraavaan jaksoon.

4. Tekstin sanelun jälkeen oppilaat vaihtavat pareittain tablettejaan ja valitsevat tekstistä helposti erottuvan korjausvärin Notabilityn kynätyökaluun.

5. Opettaja peilaa omalta iPadiltaan sanelutekstin AppleTV:n kautta luokan valko-/älytaululle. Teksti käydään hänen johdollaan läpi. Opettaja merkitsee tabletillaan tekstiin pienet pystyviivat kohtiin, joista oppilaat saavat pisteitä, jos ovat kirjoittaneet ne oikein. Näitä ovat esim. isot  alkukirjaimet, yhdyssanat, loppu- ja välimerkit sekä vaikeat sanat. Lisäksi jokaisesta oikein kirjoitetusta virkkeestä merkitään bonuspiste B-kirjaimella. Korjaamisen yhteydessä kerrataan oikeinkirjoitussääntöjä. Tämän vaiheen aikana opettaja voi liikkua luokassa oppilaiden keskellä iPad kädessään ja tarkkailla heidän työskentelyään.

6. Oppilaat laskevat kaverinsa saamat pisteet ja merkitsevät ne tekstin alle. Tabletit palautetaan omistajilleen.

7. Oppilaat lähettävät kaverin tarkistaman sanelunsa sähköpostitse opettajalle Notabilityn .note-tiedostomuodossa.

8. Opettaja silmäilee oppilaiden sanelut iPadilla sähköpostistaan ja järjestää tarvittaessa heikoimmille yksilöllisempää opetusta, jossa saneltu teksti korjataan yhdessä tableteilla.

Edut (+) ja haitat (-) perinteiseen sanelukirjoitukseen nähden

+ Saneluteksti opettajan iPadissa, jossa sen päälle voidaan tehdä merkintöjä ja josta se voidaan heijastaa luokan taululle.
+ Oppilaiden kirjoittaessa näppäillen, ei huonon käsialan vuoksi synny oikeinkirjoituksen tulkintavaikeuksia.
+ Tekstin tarkistamiseen ei tarvita eriväristä kynää.
+ Opettaja on vapaa liikkumaan luokassa oppilaiden keskellä (vrt. esim. älytaulun käyttö).
+ Tarkistetut tekstit ovat kätevästi saatavilla opettajan iPadissa/sähköpostissa. Ei vihkopinkan kuljettamista.
+ Oppilaalla on iPadissaan kopio kaverin tarkistamasta tekstistä, opettajalla oma kopionsa.
+ Tekstin korjaaminen iPadissa on paljon helpompaa kuin vihkossa kumi-kynä -menetelmällä.
+ Näppälyäänistä (jos äänet iPadeissa päällä) ope kuulee, kun kaikki ovat kirjoittaneet.

- Käsiala ei kehity, joten sitä on harjoiteltava erikseen.

Miinuksia on varmasti muitakin, mutta olen kai sokea niitä huomaamaan. Auta sinä kommentoimalla prosessia.

Aineistoa paikallislehteen iPadilla

Syksyllä paikallislehden toimittaja otti yhteyttä ja pyysi apuamme Jokijärven Avviisin lastensivun tekemiseen. Aloimme täyttämään lupaustani tammikuun alussa, heti saatuamme iPadit käyttöömme. Kuluneella viikolla mailailin viimeiset kuvitukset lehden taittajalle.

Aloitimme aineiston tuottamisen sanaristikoiden laatimisella. Oppilaat suunnittelivat ensin ristikkonsa suuriruutuiselle paperille ja valokuvasivat suunnitelmansa iPadin Notability-appsiin. Notabilityssä he piirsivät stylus-kynän avulla ristikon käsin valokuvan päälle ja kirjoittelivat sanojen vihjeet ristikkonsa alle. Lopuksi valokuva pienennettiin pois ristikon alta ja tuotos lähetettiin sähköpostitse kuvina opettajalle. Valitsin mielestäni kaksi parasta ristikkoa, rajailin kuvat sopiviksi ja lähetin lehteen.

Seuraavaksi kirjoittelimme tarinoita Jokijärven kulttuurikylään liittyvistä aiheista. Tarinoiden tekeminen aloitettiin ideoimalla juoni, miljöö, tapahtuma-aika ja henkilöt Popplet-appsilla. Popletilla tehdyn miellekartan pohjalta aloitettiin tarinan kirjoittaminen Notabilityyn. Kirjoittamiseen käytimme äidinkielen tunteja ja oppilaat saivat viimeistellä tekstiään iPadilla kotonaan. Oppilaat tallensivat valmiit tarinansa Dropboxin 'Oppilaat'-kansioon, josta opettajan oli ne helppo avata omaan iPadiinsa palautteen antamista varten. Paras tarina lähti toimitukseen ja sai kiittävän vastaanoton.

Viimeinen ponnistuksemme tässä projektissa oli julkaistavaksi valitun tarinan kuvittaminen. Aiheesta järjestimme kuvituskilpailun. Tein Dropboxiin 'Kuvituskilpailu'-projektikansion ja latasin tarinatekstin sinne oppilaiden luettavaksi. Ohjeet kilpailuun annoin oppilaille sähköpostitse. Tehtävänä oli Paper- ja SketchBook-appseja käyttäen tehdä 2-3 tarinaan sopivaa kuvaa. Piirtäminen tapahtui kuvaamataidon tunneilla ope-kollegan asiantuntevassa ohjauksessa. Tuloksena syntyi runsaasti kivoja kuvia, joista kaksi sarjaa jatkoi matkaansa lehden taittajalle.

Lehtimateriaalin tuottaminen iPadeilla oli ällistyttävän sujuvaa. Oppilaat olivat motivoituneita saamiinsa tehtäviin, jokainen suoriutui niistä omalla tavallaan. Missään vaiheessa ei tekniikka haitannut luovaa prosessia, vaan saimme siitä täysipainoisen hyödyn.

Mobiilioppimista, mutta millä laitteella?

Kesäkuun lopussa saimme tiedon, että Opetushallitus (OPH) on hyväksynyt mobiilioppimishankkeemme hankesuunnitelman ja myöntänyt rahoituksen hankkeemme toimintaan ja laitehankintoihin. Päätös merkitsee paitsi mahdollisuuksia kehittää opetusta hyödyntäen entistä enemmän tietotekniikkaa, myös runsaasti työtä ennen kuin ollaan siinä tilanteessa, että ensimmäisiä oppimiskokeiluja päästään tekemään. Ensimmäisenä eteen tulee kysymys teknologiavalinnasta.

Tarkoituksemme on hankkia koulumme opettajien ja oppilaiden käyttöön ns. tablet-laitteita. Tablet-markkinoita hallitsee tällä hetkellä suvereenisti Apple iPad-tabletillaan. Merkittävin haastaja on Android-leiri, joka koostuu lukuisista laitevalmistajista. Haastajana horisontissa näkyy Microsoftin Windows 8:aa käyttöjärjestelmänään käyttäviä laitteita.

Markkinajohtaja Applen iPadeja on jo runsaasti opetuskäytössä. Ensimmäinen iPadin opetuskäyttöä  käsittelevä kirjakin on jo luettavissa sähköisesti. iPadin selkein vahvuus sitä koulussa käyttäneiden mukaan on runsas opetuksessa käyttökelpoisten ohjelmien (app) määrä sekä koulukäytön lähtökohdista suunniteltu laiteympäristö (ylläpito, esittäminen ja verkottuminen). (mm. Tablet-laitteet opetuksessa - Facebook-ryhmä)

Android-laitteiden koulukäytöstä on huomattavasti vähemmän kokemusta. Laitteita kokeilleiden kommenteista on voinut päätellä, että Androidien koulukäyttö vaatii huomattavasti enemmän ylläpidollisia toimia iPadeihin verrattuna. Androidlaitteita on mahollista säätää iPadeja enemmän, mutta toisaalta niitä myös joutuu säätämään, mikä vie aikaa itse asialta eli oppimisprosessien kehittämiseltä.

Tulossa olevien Windows-tablettien vahvuudeksi voisi olettaa parhaan yhteensopivuuden koululle aiemmin hankitun tietotekniikan kanssa. Toisaalta voi vain arvailla, kuinka hyvin Windows 8:n yhteistyö tulisi sujumaan Win XP-ympäristön kanssa. Joka tapauksessa Win-tabletit ovat vasta tulossa ja meidän hankkeemme alkaa ennen niiden tuloa.

Perusteltuna päätelmänä on, että aloittanemme hankkeemme Applen laitteilla. Tulevaisuus näyttää, mihin asentoon mobiililaitemaailma jatkossa kallistuu, mutta tällä hetkellä pelikenttä on iPadien. Oletko samaa mieltä?